se toinen ongelma.

Viikonloppu alkoi hyvin perjantaina, kun vaan Markon kanssa vietettiin rauhallinen saunailta kotona. Oli niin hyvä olo siinä vieressä, kun sai vaan olla toisen vieressä. Tuntea se toisen lämpö ja läheisyys, jättää kaikki murheet ja stressit pois ja elää vain siinä hetkessä. Harmi ettei viikonloppu jatkunut kamalan hyvissä merkeissä.

Itsellä ollut tosi rankkaa näiden parin viikkojen aikana ja kun kerran töiltäni kerkesin, niin halusin lauantaina lähteä nollaamaan oikein kunnolla. Marko kertoi haluavansa mennä kavereiden kesken, niin soitin sitten serkulle, kenen kanssa ei ole tultua vietettyä aikaa hetkeen ja me lähdettiin sitten yhdessä baariin pitämään hauskaa ja unohtamaan kaikki murheet. Ilta sujui tosi hyvin, paitsi loppuillasta näin sitten jotain aika järkyttävää, mistä sitten seurasi kunnon riita mun ja Markon välille. Sen verran saatiin sovittua, että mennään samaan osoitteeseen ja pyydettiin toisilta anteeksi ja muuta.

Aamulla kun itse heräsin niin Marko nukkui sikeästi vielä. Siinä sitten itsekseni miettisin jotakin ratkaisua, miten tässä nyt kaiken näiden vastoinkäymisien kanssa pitäisi toimia. Ei ollut tosiaan helppoa. Oltiin lauantaina ennen baariin lähtöä kerrottu kaikki kamalat asiat toisille, miten asiat oikeasti menivät, mitä oltiin kuultu, miksi näin huonosti on voinut päästä käymään yms.

Kaikkea niitä miettisin ja lauantain baari tapahtumia. Itkuhan siinä tuli kun ajattelin, että tiedän miten molempien kannalta on parempi. Marko heräsi siihen kun itkin ja siitä alkoi asioiden selvittely. Itse olin päätynyt siihen, ettei tämä enää toimi näin. Kumpikaan ei nauti enää tästä, toista satutetaan jatkuvasti. Täytyy vain päästää irti.

 

Marko kertoi, ettei tule eroamaan, olen liian tärkeä eikä hän ole koskan ollut näin onnellinen. Ei hän ole valmis luovuttamaan näin helpolla, kun ollaan tänne asti päästy ja pahoitteli sitä, että on ollut typerä ja korjaa asian.

 

Pitkän juttelun jälkeen todettiin, ettei vika kokonaan meissä ole, vaan joku yrittää tulla väliin. Henkilö, joka ei ole pystynyt päästämään irti kahdenkaan vuoden jälkeen, vaan roikkuu edelleen Markossa ja yrittää ties mitä. Itse menin heidän väliinsä silloin, mutta en edes aluksi tiennyt, että olisi jotain toista säätöä menossa. Marko itse valitsi mut, enkä voi Markon päätöksiin vaikuttaa. Kaksi vuotta ollaan pian oltu yhdessä ja silti voi olla vieläkin niin kiintynyt. En ymmärrä, antaisi meidän vaan olla, eikä yrittäisi tuhota meidän suhdetta.

No Marko päätti kaikkien kannalta olevan parempi, että kertoo tälle, etteivät he voi enää jatkaa noin, että on parempi, kun eivät enää törmäisi, vaan molemmat jatkaisivat sitä omaa elämää. Marko ei halua pilata sitä mitä meillä on, vaan haluaa olla ainoastaan mun kanssa, eikä anna tämän toisen pilata tätä. Sekoittanu meidän elämät jo tarpeeks.

 

Päätettiin sitten parit viikonloput viettää vain kahdestaan, että saadaan meidän suhde taas takaisin ennalleen. Marko halusi, etten suunnittele mitään tulevaksi viikonlopuksi, vaan antaisin hänen suunnitella koko viikonlopun menot. Perjantaiksi sillä on joku yllätys jo valmiina kun tuun töistä kotiin illalla. En tiedä muutakuin sen, että jos en siitä tule hyvälle tuulelle ja rentoudu, niin en sitten mistään. Saa nähdä, hiukan jännittää :)

 

 

Jos tästä kaikesta ja armeijasta selvitään, niin ajateltiin Markon kanssa alkaa armeijan jälkeen etsiä yhteistä ekaa kotia. Kerroin kyllä, etten mä voi ajatella oikeen kunnolla vielä tollasta, koska nyt on tapahtunut niin paljon kaikkea, että mun täytyy oppia luottamaan Markoon ja Markon muhun ja saada kaikki asiat niin hyvin, ettei paremmin voisi olla, jonka jälkeen oon valmis ajattelemaan asiaa enemmän.

 

Toivotaan, että kaikki järjestyy parhain päin, pitäkää meille peukkuja :)