Anteeksi, etten ole pitkään aikaan kirjoitellut, mutta tässä on nyt ollut kaikenlaista muuta :)
Pientä infoa näin ensiksi, eli viime perjantaina sain ajoluvan ! Eli kannattaa varoa liikenteessä ;)
Meillä tuli Markon kanssa Maanantaina puolitoista vuotta täyteen hihi :3
~
Mutta niin, ajattelin kirjoittaa mustasukkaisuudesta, enemmänkin parisuhteeseen liittyvästä.
Muistakaa edelleen, että nämä aihekirjoitukset ovat omia mielipiteitäni, joten kenenkään ei tarvitse ottaa mitään henkilökohtaisesti :)
Mustasukkaisuudessa on hyviä ja huonoja puolia, kun toinen on mustasukkainen, tietää tämän oikeasti välittävän toisesta, ja pelkää menettävänsä. Tosin joskus liika mustasukkaisuus saattaa johtaa siihen itse eroon. Mustasukkainen saa olla, muttei liikaa.
Liiallisen mustasukkaisuuden voi huomata toisen käytöksestä, jos toisella on monia erisukupuolta olevia ystäviä, jotkut tosi läheisiäkin. Jos toinen ei pysty hyväksymään sitä, että puhuu toiselle, koskee toiseen, halaa toista tai antaa joitain pieniä suukkoja kaverimielessä poskelle, niin se ei ole mielestäni hirveän hyvää parisuhteelle. Parisuhteessa täytyy oppia tajuamaan, että kummallakin on erisukupuolta olevia ystäviä, mutta he ovat vain ystäviä. Miltä toiselta tuntuu, kun on liian mustasukkainen ? Luottaako se muhun, luottaako se ystävään ? Oli asia miten vain, jos toiseen ei voi luottaa, ei parisuhteestakaan tule mitään.
Vaikka ystävä yrittäisikin jotain, niin parisuhteessa täytyy luottaa, ettei toinen lähde siihen mukaan, koska on parisuhteessa toisen kanssa. Tietenkin on ihmisiä, jotka pettävät, mutta oma kumppani täytyy erottaa siitä, onko luotettava vai voisiko pettää. Jos entisessä parisuhteessa on pettänyt, niin tietenkin aihetta on epäillä, mutta jos ei ole, niin pitäisi uskoa, ettei toinen tule pettämäänkään.
Mustasukkaisuudesta täytyy oppia puhumaan, se ei ole tervettä enää, jos toinen on jatkuvasti mustasukkainen jokaisesta erisukupuolta edustavasta henkilöstä jotai edes vilkaiset. Minusta jokaisella on oikeus olla ystävä erisukupuolen edustavan ihmisen kanssa, tai eri värisen jne. Jokaisella on oikeus olla ystävä kenen tahansa kanssa, ilman että toinen tulee mustasukkaiseksi. Toiseen täytyy voida luottaa, jos ei pysty, asiasta täytyy puhua, että miksi ei pysty luottamaan, sillä parisuhteet eivät toimi ilman luottamista.
Olen itse mustasukkainen ihminen, mutta vain syystä. En ole mustasukkainen jos toisella on erisukupuolta edustavia ystäviä, mutta jos ystävyys vaikuttaa siltä, että siinä on muutakin, niin puutun asiaan ja saatan olla rasittava kun olen mustasukkainen.
Kun saan selvyyden asiaan, että ei siinä mitään ihmeellistä ollut, vain ystävien keskeistä läheisyyttä niin pystyn jotenkin sulattamaan asian, mutta jos sitä jatkuu kauan samanlaisena ja huomaan, ettei toista häiritse yhtään mitä ajattelen, vaikka asiasta on puhuttu, niin minulla saattaa kiehua yli...
Pieni mustasukkaisuus tietenkin on aina sallittua, tietää ainakin toisen välittävän. Joskus pieni mustasukkaisuus on söpöä, toinen murjottaa ihan turhaan ja kun asiasta puhutaan, toinen huomaa olleensa ihan turhaa mustasukkainen ja lopuksi sille nauretaan.
Oma pääni ei tosiaan kestä jatkuvaa mustasukkaisuutta. Haluan että minuun voidaan luottaa, en kuitenkaan ole suhteiden aikana tehnyt koskaan minkäänlaista syrjähyppyä, miksi tekisin? Olen ihminen, joka tarvitsee toisen rinnalleen, johon voi luottaa, jolle voi kertoa kaiken ja jolta saa turvaa ja lämpöä, miksi haluaisin menettää sellaisen ihmisin rinnaltani tahallani ? Ei sellaisesta hyödy kumpikaan mitään. Tulee vain pahaa oloa molemmilleja luottamus ongelmia tuleviin parisuhteisiin.
Tälläistä tänään pitkästä aikaa, hope u like it.
Omia mielipiteitä tästä aiheesta ja kirjoituksestani saa kirjoitella kommenttien yhteydessä ;)
