Tässä ensimmäinen kirjoitukseni itsestäni vuonna 2008.
Anteeksi kun on kestänyt, mutta muistin virkistämisessä meni aikaa, enkä edelleenkään muista kauheasti mitään, ja kuviakaan ei kauheasti ole, sillä kamera taisi silloin olla rikki ja otin silloin kuvia vain kännykällä, joten anteeksi huono laatu :)
~
Vuosi 2008 ja seitemännestä luokasta viimeinen puolikas alkoi.
Olen tosi ujo ihminen ns. uusissa porukoissa, joten en oikein osannut tutustua uusiin ihmisiin, onneksi luokallani oli ala-asteelta hyvä ystäväni, jonka kanssa sitten liikuin.
Aika kului ja tutustuin ystäväni kanssa muihin luokkalaisiin. Tuli uusi porukka kenen kanssa liikuimme ja heistä kaikista tuli minulle hyvin tärkeitä ja oikeastaan kaikki ne neljä naista olivat ne parhaimmat ystäväni.
Meidän posse oli aika erikoinen siitä, että kaikki me oltiin tosi erilaisia, mutta jotenkin silti niin samalla aaltopituudella ja sen kyllä huomasi siitä, kun joku oli sanomassa jotain, aina joku melkein jo arvasi mitä toisella oli sanottavaa. Jos jollain meistä ei ollut kaikki hyvin, kaikki huomasivat sen heti. Meillä oli jokin yhteys toisiimme. Pidimme aina puolemme, oikeastaan joka asiassa.
Olihan meillä joskus erimielisyyksiä ja riitoja, mutta nekään eivät oikeastaan koskaan kestäneet 10 minuuttia kauempaa.
Meidän porukassa oli se yksi viisas, joka aina harkitsi hiukan mitä sanoo ja oli aina se keneltä pyydettiin tunnilta vastauksia tai apua tehtävissä. Se jolla tuli liian viisaita läppiä, mitä loput meistä eivät ymmärtäneet, vaan meille piti kädestä pitäen selittää koko vitsi moneen kertaan ja kertoa sen tarkoitus ja pitkien minuuttien jälkeen tuli se kuuluisa '' ahaaaaaa !'', jonka jälkeen nauroimme ja joku meistä oli aina naurun jälkeen '' siis täh?'', minkä jälkeen seurasi lisää naurua niin paljon, että kyyneleet virtasivat ja mahat sattuivat.
Oli myös se yksi, joka pukeutui hieman eritavalla kuin muut, se joka ei välittänyt siitä mitä muut sanoivat tai kuiskuttelivat selän takana. Se joka uskalsi rohkeasti olemaan oma itsensä ja keneltä tuli ne kaikki omalaatuisimmat jutut. Se ketä luokkalaiset pojat hieman kiusasivat ja haukkuivat, mutta ei välittänyt siitä yhtään vaan sanoi samalla mitalla takaisin, se jotenkin vaan ihailtavasti osasi pitää todella hyvin omia puoliaan ja samalla myös meidän muiden, silloin jos meitä haukuttiin, niin ei ehtinyt itse sanomaan mitään, kun tämä yksi oli jo latissut vastalauseen takaisin joka sisälsi varmaan 16739 sanaa.
Porukkaamme kuului tietenkin myös se pieni tytön tyllerö, joka aina söpöili, se jolla oli myös ehkä kaksimielisimmät ajatukset, eli pakettiin kuului pieni perverssi söpöilijä. Tämä henkilö on hyvin erityinen siitä, että hän on jotenkin niin samanlainen kuin itse olen, eli jos tunneilla istuimme vierekkäin, luokassa ei ollut hiljaista edes viittä sekunttia. Olimme kuin kaksois siskot, kuin paita ja peppu. Siltikin meistä löytyi jotain niin paljon erilaista. Itse olen hieman sellainen asioiden kiertelijä, etten oikein heti uskalla suoraan sanoa jos on jotain sanottavaa, mutta tämä sanoi suoraan oman mielipiteensä ja piti siitä kiinni loppuun asti.
Olihan meidän porukassa myös se kaikkien kaveri, se joka on kiltti kaikille, eikä halua aiheuttaa riitaa kenenkään kanssa. Jos joillain meistä tuli jotain kränää, niin tämä nainen oli aina se, joka käski ja kannusti sopimaan asiat heti. Tämän ihmisen kanssa on oikeastaan mahdotonta riidellä, sillä hän antaa yleensä riitelyn aiheissa periksi, koska ei halua sen riitelyn jatkuvan, ettei keity liian iso soppa. Itselläni ei ainakaan koskaan ole tämän henkilön kanssa riitoja ollut, mikä meissä taas on samaa, sillä itsekin vihaan riitelyä tosi paljon, varsinkin läheisten kanssa. Tämä oli aina se, joka tuli hymyillen kouluun ja näytti tosi usein sen, että tosiaan välittää. Olihan hänelläkin joskus murheita ja huonoja päiviä, mutta silti jaksoi kuunnella muiden murheita ja kantaa ne omilla harteillaan. Ei hän oikeastaan koskaan halunnut kuormittaa meitä omilla murheillaan, mutta kyllä me aina huomasimme jos hänellä ei kaikki ole hyvin ja olimme tukena, niinkuin hän aina meille.
No sitten olen minä, se porukan kovaäänisin, jonka nauru kantaa koulun toiseen päähän. Se kenen naama ei ikinä pysynyt peruslukemilla, vaan aina oli väännettävä naamaa mitä kummallisimpiin asentoihin, joka usein sai koko porukan repeämään. Ja jotenkin sain aina jonkun porukasta mukaan omaan kovaäänisyyteen tunnilla, jonka jälkeen saatiin opettajien raivot niskaamme. Oho...
Taisin ehkä hieman olla myös se porukan badass, joka aina halusi päästä bilettämään ja vetää pään täyteen, se joka ehkä oli hieman villi ja häiriintynyt nuori :D (kertokaa ihmeessä jos olen väärässä !)
2008 vuonna, olin kyllä myös hieman teini... Hiukset tupeerattu metrin korkeuksiin, oikein kunnon harakanpeä.. Ja sama meikeissä, joita oli varmaan 5kiloo naamassa johon kuului se perus tupla meikki voide, tupla puuteri, tupla kajaali, tupla ripsari ja tuplatupla linnunpaska :D Ei tainnut oikein oma naama miellyttää silloin vähillä meikeillä :D
Suurin piirtein tälläiseltä haahkalta näytin vuonna 2008 :D
En nyt muista tarkkaan, että seurustelinko 2008 vuonna, mutta tuskin se haittaa :)
Sen ainakin muistan, että silloin ihastuin tosi helposti moniin, mutta suurin osa niistäkin oli sellaisia ohi meneviä. Olihan niitä pitkäkestoisia ihastuksiakin muutama. Usein kyllä porukassa kun ihastuksista puhuttiin, niin yleensä kaikki porukasta sanoi ettei se kannata, että kannattaa vaan unohtaa, koska tapani mukaan silloin ihastuin aina kaikkiin kusipäihin.. :D Mutta olin aika jääräpää kun olin ihastunut ja loppujen lopuksi huomasin porukan olleen oikeessa ja he pääsivät sanomaan sen kuuluisan mitä me sanottiin-lauseen :D No mutta virheistä oppii :)
Vapaa-ajallani liikuin sitten parhaan ystäväni kanssa, joka asui melkeinpä ihan naapurissa. Yleensä olimme pyörillä jossain liikenteessa iltamyöhään asti ja teimme mitä älyttömämpiä juttuja ja puhuimme sitäkin älyttömämpiä asioita, joita nauramme vielä tänäpäivänäkin yhdessä.
Olimme kyllä aikamoinen kaksikko. Joskus meidän kanssa liikkui myös toinen naapurin likka, jonka olen itse tuntenut ihan pienestä asti. Silloinkin sitä ääntäkin oli enemmän, järjettömiä asioita tuli mieleen enemmän ja juttu lensi sitäkin enemmän.
Muistaakseni sain ensimmäiset silmälasini vuonna 2008. Olin ensin aika kauhuissani, enkä halunnut laseja, koska pelkäsin näyttäväni liikaa äidiltäni, ja sitä että minua alettaisiin lasien takia jotenkin kiusaamaan koulussa.
No käytiin sitten laseja katsomassa ja oikein hämmästyin, miten ne sittenkin sopivat minulle, kuin nenä päähän, enkä oikeastaan enää pelännyt ja välittänyt mitä muut sanoisiat siitä kun minulla on lasit.
Joulukuussa 2008, lähdettiin Thaimaahan, muistaakseni meitä oli 11 mukana.
Thaimaan matka oli kyllä ikimuistoinen reissu, sillä sielä oli hyvin erilaista kuin muissa maissa missä olen käynyt. Oli samaan aikaan kostea ja kuuma ilma ja hotellin henkilökunta oli kyllä todella mukavaa ja iloista sorttia. Hymy tuli väkisin naamalle kun siellä hotellissa kuljeksi ja iloisia työntekijöitä tuli vastaan. Pästiin myös käymään niin monissa, upeissa paikoissa, joita ei kyllä usein tule nähtyä.
~
Tässä nyt oli joitain pieniä muistelmia vuodesta 2008, toivottavasti saitte jotain irti :)
Jos jokin asia mitä olisitte halunneet tietää, ei tullut ilmi tästä postauksesta niin kysykää kommentoimalla niin vastailen niihin sitten parhaan muistini mukaan :)
