Mikä saa mut alakuloiseksi, vaikka mulla on kaikki hyvin ? Oon niin onnellinen, ku mulla on kaikki hyvin, mulla on perhe, poikaystävä ja hyvät ystävät ympärillä, eikä mulla oo mitään ongelmia kenenkään kanssa. Mut onko mulla ongelmia itseni kanssa ? En oo varma, mut oon tyytyväinen kaikkeen sen ajan, kunnes nään itseni peilistä. Katson omaa naamaa, nään kauniin nuoren naisen, mutta kun katse alkaa valua alaspäin peilistä katsoen ylävartaloa, en olekaan enää niin tyytyväinen itseeni, kuin olin vain naamaa katsoessani.
Eli mä en tällä hetkelle ole lainkaan tyytyväinen mun ylävartaloon. Olin ennen Egyptin reissua tyytyväisempi omaan ylävartalooni, mutta siellä sitten löhöillessä kaikki tuli takaisin.
En tykkää mun hartioista, koska mun mielestä ne on liian leveät, saan ne tietenkin näyttämään paremmalta pukeutumalla siten, etteivät ne näyttäisi leveältä.
En pidä käsivarsistani, koska minulla ei juurikaan ole mitään lihaksia käsissä, vaikka keittiössä ja muutenkin vapaa-ajalla saatan nostella montakymmeniä kiloja painavia laatikoita yms. mutta mielestäni käsivarteni alla lepää mukavat allit ja häpeän itseäni niidenkin takia
En tykkää mun rinnoista, mun mielestä ne on liian isot ja mulla on myös tämän takia hieman selkävaivoja sillointällöin. Kyllähän nekin saa näyttämään pienemmiltä kun pukeutuu oikein, mutta ei se auta selkävikoihin tai muihin. Olisin ehkä tyytyväinen jos ne olisivat edes koon pienemmät.
Sitten tä pahin, en todellakaan tykkää mun mahasta, vaikka tiedän, että täällä on monia, monia ihmisiä jotka oikeasti kärsivät tästä liikalihavuudesta ja olisivat tyytyväisiä sellaisessa koossa, mikä olisi minuakin huomattavasti suurempi. Mutta kuitenkin, haluaisin tämän pikkuisen tynnyrin tästä navan altani pois. Pidän itseäni lihavana pömppömahani takia, en pidä siitä yhtään, kun istun ja siihen tulee muutama makkara. Ongelmani taitaa juuri olla se, että olen laiska, enkä jaksa tehdä mitään asian eteen ja tapoihini kuuluu tämmöinen napostelu. En halua näyttäytyä missään uimahallin pukuhuoneessa ilman vaatteita, en halua mennä uimaan mihinkään, koska en pidä mahastani, en kehtaa enää mennä edes Markon kanssa saunaan. Olen tästä Markollekin puhunut, mihin hän aina vastaa, että olen juuri sopivan kokoinen ja rakastaa minua siitä huolimatta minkä kokoinen olen, ja että jos asia minua niin paljon vaivaa, hän voi mielellään lähteä kanssani salille tai lenkille yms. tästä huolimatta en halua siltikään näyttäytyä ilman vaatteita hänelle.
No miksi en sitten vain ala urheilemaan vapaa-ajalla tai ala harrastamaan jotain?
En kauheasti tykkää olla saleilla, koska en kuitenkaan paljoa jaksa nostaa ja vatsalihaksiakaan en saa vedettyä kuin juuri ja juuri sen 50 kauhealla vaivalla, enkä siellä salilla viihtyisi varmaankaan 10-20minúuttia kauempaa.
Menisin mielelläni juoksulenkille nyt, kun ilmatkin ovat aurinkoiset ja lämpimämmät, mutta ongelmana tulevat taas liian suuret rinnat. En pysty juoksemaan kauheasti, koska rinnat pomppivat siinä mukana, mikä tekee tosi kipeää. Olen äidilleni sanonut, että menisime ostamaan minulle jonkinlaiset urheilurintaliivit, mutta koskaan ei ole rahaa tai aikaa.
Täällä Riihikoskella ei ole paljoa mitään harrastuksia, jotka kiinnostaisivat. Tanssia haluaisin kyllä harrastaa, mutta silloin täytyy mennä Turkuun asti tai sitten Loimaalle.
Otan itseeni heti, kun joku sanoo läpällä vaikkapa että : Jos susta tulis noin ja noin lihava, niin en kehtaisi liikkua sun kanssa. Jos sä joskus vuoden tai pari päästä oot ton kokonen nii hyi yök !
Että tälläisiä kuvia musta on itsestäni, toivottavasti saisin edes joskus jotain aikaiseksi, että olisin taas tyytyväinen itseeni.