positiivista ajattelua

Ollu taas hetken aika hiljaista täältä päin, ei oo vaan löytyny voimia kirjoittamiselle. Anteeksi tästä.

Mutta nyt ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa jotain positiivista. Kuten, mitä hyvää minulle on tapahtunut, mitä hyvää elämässäni on ja mistä pidän. Tuntuu kyllä, ettei oikein ole enää mitään positiivista, mistä voisi vielä iloita ja nauttia, mutta kun kaivoin niitä tuolta pään sisältä ja mietin oikein kunnolla, niin tulihan sieltä edes hiukan jotain hyvääkin.

Perjantaina olin pitkästä aikaa todella onnellinen ja jännittynyt, kun Marko oli luvannut järjestää jotain piristävää ja rentouttavaa. Stressasin sitä kyllä koko päivän ja odotin innoissani, että mitä siellä kotona odottaa illalla kun pääsen töistä kotiin. Hyvä ettei itku päässyt, kun näin mitä Marko oli minulle järjestänyt. Marko oli täyttänyt meidän poreammeen, ostanut meille mun lempi skumppaa ja fazerin sinisen suklaalevyn ja pilkkonut ne pieneen kulhoon. Tulin kyllä paremmalle tuulelle ja rentouduin kunnolla, kun sai vaan lillua siellä lämpimässä vedessä.

Positiivista on myös se, että ollaan tähän asti Markon kanssa selvitty kaikista meidän ongelmista ja puskettu yhdessä eteenpäin, vaikka monta kertaa ollaan meinattu luovuttaa. En aijo enää murehtia siitä, miten meille tulevaisuudessa voisi käydä, vaan keskityn tähän hetkeen, siihen mitä meillä vielä on. Aijon tehdä kaikkeni meidän suhteen eteen.

Minulla on hienoja ystäviä ympärillä, en itse ainakaan voi kehuskella ystävien määrästä, mutta minulle riittää edes muutama sellainen ystävä, kenelle voin puhua ja keitä oikeasti kiinnostaa, miten minulla menee ja aijon jatkossa nauttia joka hetkestä, minkä näiden ystävien kanssa tulen vielä viettämään.

Maanantai-keskiviikko päivät minä vietin hyvässä seurassa, mikä todella piristi tätä inttilesken arkea. Mietin, että ei olla serkun kanssa pitkään aikaan oltu paria päivää yhdessä ja tehty mitä hauskempia juttuja, joten pyysin hänet meille yöksi ja voi että, miten hyvä olo minulla oli ne pari päivää ja unohdin kaikki olemassa olevat murheet. Kun vain oppisin vielä unohtamaat murheet silloinkin, kun olen omissa oloissani ja keskittyisin siihen mitä hyvää elämässäni vielä on.

 

 

Tänäänkin kävin parturissa ja kyllä itsellekkin tuli siinä hyvä olo, kun ne työntekijät sielä olivat niin iloisia ja hyväntuulisia. Jotenkin se vain tarttui, enkä voinut enää muuta kuin hymyillä siellä. Kaikkien murheiden keskellä se pienenkin hetken hymyily tuntuu hyvältä. Itsekin olen oikeasti melkein joka päivä pelkkää hymyä ja aina niin iloinen, mutta olen senkin osan itsestäni kaikkien murheiden keskellä hävittänyt ja sitä osaa itsestäni olen kyllä saanut etsiä urakalla takaisin, mutta eiköhän päivä päivältä olla lähempänä voiton puolta ja löydän sen pirtsakan tytön taas jostain.

muuttuihan ne hiukset nyt jonkin verran :)

Välillä kun on niitä hetkiä, että ei enää jaksa, mikään ei kiinnosta ja haluaa vaan irti tästä kaikesta ja pois, niin läheisimmät ja rakkaimmat ihmiset ovat saaneet heräämään aina uuteen aamun. Sillaisina hetkinä olen enimmäkseen ajatellut omaa perhettä, äitiä, isää ja veljiä. Ei heistä ketään sitä tiedä, miten ahdistunut todellisuudessa olen ja mitä päässäni liikkuu. Sellaisina hetkinä ajattelen vain, että miten äiti enää kestäisi, entä isä ja pojat?  Olen liian tärkeä heille, enkä voisi jättää heitä yksin. Olisiko heidän arkensa enää yhtään samanlaista, jos lähtisinkin? Miten suuri heidän ikävänsä olisi?

Päässäni pyörii vaikka mitä kysymyksiä tuohon liittyen, mutta jokaiseen melkein tiedän vastauksen ja sen ansiosta seison päivä päivältä vahvempana kohtaamaan uuden päivän.

Onko teillä ollut joskus niin kurjaa, että haluaisi jonnekkin pois? Mikä teidät on saanut aina jatkamaan? :)

ps. Pistin tuonne kyselyn missä kysyn, että luetko blogiani. Pistin sen ihan vain uteliaisuuttani, kun monet anonyymit ovat kommentoineet myös blogini teksteihin, niin näkisin hiukan kuinka moni blogiani oikeasti lukee. Vastailkaa rohkeasti ! :)

Vedä mut suojaan, kisko mut liikkuvast autosta
ja pysäytä liike pidä kii riippumat mistään.
Kun oon hauras kuin viljaa, viljaa .
Ja toivon et löydät mut pellolta
Vaik meit on miljoona.