Hei vaan tositosi pitkästä aikaa. Anteeksi blogin hiljaisuus, mutta ei ole ollut aikaa tai innostusta oikein kirjoitella tänne, kun on ollut hiukan raskaita nämä menneet viikot ja kun on sen opinnäytetyönkin kanssa ollut jotenkin niin paljon tekemistä niin ei oikein ole sen kirjoittelun jälkeen tehnyt mieli tulla tänne vielä kirjoittamaan lisää.
Mutta tämä on tälläinen pikainen postaus, tiedätte ainakin että hengissä täällä ollaan !
Tänään musta tuli sitten inttileski, oli ihan hirvee tunne päästää kulta lähtemään aamulla, kun tiesi ettei se sieltä ihan heti takaisin tule. Itkuhan siinä tuli kun halattiin ennen kun toinen lähti, voi kun teki mieli vaan pitää kiinni toisesta, eikä päästää lähtemään.
Mietin vaan, että mitä mahdan nyt sitten nämä tulevat päivät tehdä, kun tottunut siihen, että heti kun koulusta tai töistä kotiin päästiin niin oltiin heti yhdessä ja nähtiin joka päivä ja sai toisen vieressä nukkua joka yö.. No mut onhan mulla tietty ystävät ja ajattelinkin, että voisi sellaisten kanssa viettää aikaa ketä ei ole pitkään aikoihin nähnyt tai viettänyt aikaa muuten. Tietty nyt voi keskittyä paremmin kouluunkin, kun ei ole kiire toisen viereen enää, jos vaan ikävältä jaksan mitään tehdä :D
Kullan kanssa kyllä puhuttiin, että kyllä se aika nopeasti menee, kun sain työpaikankin ja olen viikot koulussa ja jotkut viikoloput töissä, niin ei ehdi edes kauheasti ajatella mitään ikävää ja sehän on vaan tämä alku kun toinen on useamman viikon pois, mutta jatkossa saattaa päästä melkein joka vklp lomille niin sillon näkee jo enemmän ja ikävä hellittää hieman. Tuntuu kyllä pahasti siltä, kun se sieltä lomille pääsee niin joka kerta on aina vaikeampaa sunnuntaisin päästää toinen takaisin.
Toivottavasti tästä selvittäisiin puolella vuodella, nopeastihan sen luulisi menevän kun keksii vaan jotain tekemistä päivisin. Voi olla, että tännekin tulen sitten enemmän kirjoittelemaan kun luulen, että päivisin ei ole oikein tekemistä kamalasti niin tulen tylsyyttäni tänne kirjoittelemaan :D
Saattaa olla, että murehdin tätä asiaa ihan turhaa ja kuvittelen ikävän määrän liian isoksi, mutta tämä on minulle vasta ensimmäinen kerta inttileskenä (toivottavasti myös viimeinen) niin pelkään tämän ajan olevan aivan tuskallista ja ylitsepääsemmätöntä, olen kuitenkin tottunut siihen jokapäiväiseen yhdessäoloon niin tuntuu nyt hiukan haikealta. Mites teillä muilla, oletteko te olleet inttileskinä ? Kertokaa toki omia kokemuksianne ja murehdinko aivan liikaa tätä asiaa ? :)
Tähän loppuun vielä siitä minun kirjoitus projektistani, kun lupasin niistä vuosista kirjoitella, niin siinä vuodessa 2010 saattaa hiukan vielä kestää, että löytäisin hieman kuvia ja saisin hiukan muistutettua itselleni mitä silloin edes tapahtui :D
ps. kuvia en saanut lisättyä jostain syystä, eli jos joku tietää joitain mahdollisia syitä niin saa kertoa :)
Moikka !
VastaaPoistaOlin inttileskenä edellis kesästä viime kevääseen eli sen 6kk. Alussahan se on aina vaikeinta, kun tottunu niin olemaan toisen kanssa.. kuitenki, kun näkee viikonloppusin, niin se ikävä helpottaa. Vaikka sunnuntaisin se on silti vaikeaa päästää lähtemään.. ihan loppuun asti. :P Meidän parisuhde kesti koko inttiajan mutta muutama kuukausi sen jälkeen ero tuli. Nyt vaan odottamaan uutta inttileskeyttä. :D
Kiitos vastauksesta ! Itelläkin on niitä joitain kavereita ketkä ollu inttileskinä, jotkut pysyi yhdessä inttiajan ja sen jälkeenkin, toiset eros intin aikana yms. Meillä on kuitenkin tukeva pohja suhteella jo kun niin kauan seurusteltu, että uskoisin meidän tästäkin vaiheesta selviytyvän :) Ehkä se tekee ihan hyvääkin toisaalta olla erossa jonkun aikaa, oppii varmaan arvostamaan enemmän niitä yhdessä olon hetkiä ja toista muutenkin :)
PoistaHeips! :) Hyvin se menee, iten olin viime tammikuusta heinäkuuhun inttileski, eli sen puolvuotta. Alku oli tosi kauheet kun ei heti lomille päässy, vaan oli heti 3 viikkoa putkeen kiinni. Mutta sen jälkeen pääsi joka viikonloppu lomille paitsi viimisillä viikoilla. Kyl se tunne sunnuntai illal ku toine joutuu taas lähtee ni on iha sairaa kauhee :/ itkuu itkuu ja itkuu.. Omat tunteet ton puolenvuoden aikan meni iha täyttä vuoristorataa, jotain päivänä olin niin täynnä armeijaa ja kaikkee sitä ettei nää toista, ja meinas jo eroomine tulla mielee, mut si taas toisena päivänä oli iha eri fiilis ja mietti iha fiilareis et enää tiety ja tiety verra päivii, jos Maiski puolel vuodel pääsee ni helposti menee! Me kestettii se puol vuotta hyvi ja edellee ollaan yhdes, niinku tekin varmasti si ku on palvelus ohi. Toivotan onnee ja kestämist sulle ja tein suhteel ! :) kyl sä pärjäät ku oot vaa kavereitte kans ja keksit kaikkee kivaa tekemist ! -entinen inttileski
VastaaPoistaJa sit viel toho lisäks et se tunne perjantain ku näkee oma kullan taas monee aikaa ni tuntuu nii uskomattoman hyvält! Tommone hetke ero on just vaa hyväks suhteel oikeesti (: koska sit arvostaa ja nauttii siit hetkest ku taas viikkoo saa kömpii oma mussuka vieree...
VastaaPoistaKiitos tsemppaavasta kommentista ! täytyy kyllä myöntää, että koko tän päivän oon ollu ihan haikeilla fiiliksillä ja miettiny ku ei jatkossa pääsekkään joka yö toisen viereen lämpimään nukkumaan. Mutta kyllä tässä ollaan jo tekstailtu ja sovittu, että koitetaan lähes päivittäin edes jotain soitella tai tekstata, niin helpottaa edes vähän, tai ainakin uskoisin että helpottaa kun kuulee edes toisen äänen. Mutta kaikesta huolimatta, eiköhän me tästäkin selvitä vaikeuksien kautta voittoon ! :)
Poista