Voi että, mitkä erilaiset kaksiviikkoa olenkaan viettänyt ! Tuntuu edelleenkin niin oudolta, että Marko on intissä eikä voi jokapäivä nähdä toista ja tehdä kaikkea mukavaa yhdessä.
Mun ensimmäinen viikko meni tavallaan ihan hyvin, oli kyllä aika yksinäinen olo vaikka kylillä muiden kanssa pyörisin, mutta tuntui vain niin kamalan tyhjältä ja oudolta kun Marko ei ollut sielä mukana. En edes oikein tehnyt mitää, olin suurimmaksi osaa vain kotona ja lepäilin tai ajattelin, että viikko menisi nopeammin kun vain nukkuisi koko viikon yli. No viikonlopun vietin kavereiden kanssa muutamia maistellen, kun se oli tavallaan mun vika viikonloppu, ennen kuin aloittaisin työt viikonloppuisin ja viikollakin koulun ohella. Oikeastaan se oli ihan, että vietin aikaa kavereiden kanssa ja pidin hauskaa, sain ainakin hetkeksi muuta ajateltavaa, vaikka Markon kanssa illan aikana aika paljon tekstailtiin :).
Ja on kyllä tunteet vetäneet yhtä vuoristorataa joka päivä, niinkuin yksi kommentoija edellisessä postauksessa mainitsi näin käyneen hänelle inttileskeyden aikana. Olen toisena päivänä ollut yhtä hymyä ja toisena aivan masentuneena ja naama väärinpäin. On ollut päiviä, joina tuntuu ettei me selvitä tästä armeija vaiheesta ja parempi luovuttaa samantien, mutta näistäkin tuntemuksista puhunut iltaisin Markon kanssa ja sen jälkeen on ollut aivan eri fiilis kun saanut tsemppaavia viestejä murulta. Kai se vaan johtuu tästä yksin olemisesta, kun ei oo tottunut ollenkaan siihen, kun toisen kanssa nähnyt jokapäivä, mutta nyt loppuviikosta ollut paljon varmempi fiilis ja nyt viikonlopun jälkeen todella varma fiilis, että me selvitään tästä aivan kevyesti :)
Sunnuntaina käytiin Niinisalossa Markon vanhempien kanssa ja voi että, kun mun teki mieli ottaa se sieltä mukaan ! En tiedä edes miten sanoisin sen, että miten armeija vaatteet voivat saada toisen näyttämään niin mieheltä, vaikka Marko mieheltä muutenkin näyttää, mutta tavallaan ''vastuuntuntoiselta ja aikuiselta mieheltä'', mutta se kyllä auttoi valtavasti ikävään, kun toisen sai nähdä edes hetken aikaa. Vaikka Marko sanoi, että enää 5 päivää niin se tulee kotiin, kyllä se nopeasti menee kun oon koulussa ja keksin jotain tekemistä. Musta kyllä tuntui ettei se 5 päivää menisi ollenkaan nopeasti, kun niin kovasti odottaa toista kotiin... Mutta kyllä se sitten aika nopeasti menikin.
Maanantaina olin serkun ja kummitädin luona kahvilla, kun oli vapaata ja siinä oikeastaan menikin mun koko maanantai. Keskiviikkona menin kaverin kanssa shoppailemaan ja löysin vaikka mitä kivaa ja oli oikeasti kyllä hauska ja piristävä reissu. Torstaina meillä oli koulussa valinnaisaineita ja mulla on maalaus ja tapetointi kurssi ja siellä kyllä on tosi mukavaa ja hauskaa ja mulle jäi päivän jälkeen niin paljon energiaa, että kun pääsin kotiin niin siivosin meidän toisen autotallin, jotta saan oman autoni talliin, kun äiti pitää toisellapuolella. Iskä ei kyllä oikein uskonut, että olisin muka yksin jaksanut siellä siivota ja siirrellä painavia kamoja, mutta kyllä jaksoin ja jäi tosi hyvä fiilis siitä, että olin saanut jotain aikaseksi. Perjantaina pääsin neljältä koulusta ja olin niin innoissani kun Markon bussi Niinisalosta lähti klo 15.45 tulemaan Riihikoskelle päin ja tiesin, että kohta saan sen kotiin ja olla vaan kotona rauhassa sen kanssa. Kyllä sitä huomasi miten paljon olen nyt jo alkanut arvostamaan yhteisiä hetkiä, koko viikonloppu saatiin oikeastaan viettää yhdessä, mutta harmillista oli vain se, että olin lauantain ja sunnuntain töissä klo 14-22, mutta kyllä meille siltikin riitti aikaa olla yhdessä.
Oon niin innoissani, kun ollaan Markon kanssa puhuttu, että säästetään rahaa oikein kunnolla, niin päästäisiin tämän vuoden lopussa tai ensi vuoden alussa Cran Canarialle rentoutumaan yhdessä. Toisena suunnitelmana on säästää rahaa myös omaan yhteiseen asuntoon, joka ollaan ajateltu hankkia matkan jälkeen kun rahaa on tarpeeksi :)
Tälläiset ilta kirjoittelut tälläkertaa, toivottavasti miellytti ! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti