Pääsi hetki sitten kotiin murun luota, vaikka se ite lähtiki jo siinä 5 aikaa aamulla töihi. Ite meinasin nousta kans pukemaa ja ihmettelin et, misä ihmeessä mun kaikki kamat on ?! mut sit tajusin et, oho nyt onki lauantai, eikä perjantai :') Aattelin tästä kohta mennä reenaamaa, ni pääsen suihkuu ja laittaa itteni kuntoon, ku muru pääsee puol 3 töistä, ni ei yhtää tie koska se pistää viestii et tulee hakemaan. En kyl tosin tie, et onks se menossa sen kaverin isän 50-vuotisjuhliin, jos se menee sinne, ni vietän lauantain taas tekemättä mitään... Tekis nii pal mieli kyl tänää mennä viihteelle, mut sit taas jos ens lauantaina on kunno bailut tiedossa ni pitää sitä rahaa säästää sitte sinne.. En tietenkää murua kiellä sinne menemästä, jos se sinne haluaa mennä, täytyyhä sillä ny olla muutaki elämää ku minä :) ja välillä tekeeki hyvää suhteelle olla erossa muutamii päivii aina välillä (: Nyt kaikki ne ketkä lukee tätä, eikä nää poikaystävää joka päivä niinku mä, ni varmaa heiluttaa mulle nyrkkiä ja kiroaa, ku mä sanon et on hyvä olla erossa toisesta pari päivää... hihi sori boorikset :3 Mut mä kerroin eilen mutsille, mun yhestä sukulaisesta, joka on mua muutaman vuoden nuorempi ja luulee olevans samalla tasolla ku mäki, että se varastelee ja liikku aika omituisissa porukoissa nykyää ja on muutenki muuttunu iha kokonaa iha pienes hetkes ja alan olla siit tosi huolissaan, ku se on muutenki niin herkkä ihmine ja muuta, ni en haluis sille mitää sellast tapahtuva mikä satuttais sitä... Oon sille koittanu puhuu järkee monesti, mut ei se kuuntele mua, ja sit ei mee kauaa ku se jo soittaa mulle ja itkee tapahtuneista. Tekis vaa nii pal mieli sanoo sille joskus iha suoraa, että mitäs mä sanoin ? mut se ei auttais asiaa yhtää ku sit se suuttuu mulle ja menee enemmä rikki, et pitäs tukee sitä vaa siitä huolimatta, mut oppiiks se sit omista virheistään? Oon iha umpikujassa, enkä tie mitä mä sen kans nyt sit tekisi... En tajua mite löydän itteni tälläsist teini kriisestä aina. Kostautuuks se mulle, ku oon aina nii kiltti ja ymmärtäväine, oon aina ollu hyvä kuuntelija ja tuen ihmisiä ? Ku ei mulla tosiaa ole pokkaa mennä sanomaa toiselle, ku se itkee jotain mulle et : joo ei kiinnosta, en jaksa puhuu asiasta moi. Mut olis se kiva, jos kerta mulle itketää, ni vois joskus kysyä, miten mulla menee. Vaik seurustelen, mul on hyvät ystävät, porukat ja oon päässy opiskelemaan ja saanu uusii ystävii, ni ei se aina tarkota sitä, et mul on kaikki hyvin aina. On mullaki ongelmia parisuhteessa, riitoja ystävien kanssa ja porukoitte kans, ja koulus ei aina mee nii hyvi... Mut siit huolimat, kuuntelen toisii ja piilotan omat murheet... Oon iha ulkona, mitä ihmet mun pitäs tehä ?
Unohdin hetkeks murheeni syystä että,
rakastuin uudelleen, OMFG mä haluan noi ! missä mun rahat on ? tai mun üüber rikas mieheni ?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti