Tsemppausta !

Ootte varmasti huomannu, etten tosiaa oo kirjotellu vähään aikaan, mut se johtuu nimenomaa siitä, että on ollut kaiken laisia ongelmia ja murheita päänmenoks, enkä oo halunnu tulla tänne oikee enää kirjottaa mite kurjasti mulla menee. On ollu ongelmia suhteessa, viime Torstaina meinattiin Markon kanssa erota, koulus ollu hiuka noita ogelmia sen takia, koska tuntuu etten kuulu oikeen enää mihikää kaveriporukkaa yms. Mutta nyt oon päättäny et lopetan sen turhanpäiväsen ruikuttamisen ja otan itteeni niskasta kiinni !

 Elikkäs, mä en enää toivo et asiat ois toisin, vaan mä yritän asialle tehä jotain ! Tietty on pari murhetta jotka vainoo mua varmasti viel moooonta vuotta, ellei koko elämän ajan, mut oon tajunnu, et niinku sen toisen murheenki kans, on mun myös tän hieman raskaamman murheen kanssa opittava elämään ja jatkaa vaan elämää eteenpäin ! Mennyttä ei voi muutta eikä aikaa voi saada takasi et vois tehä asiat toisi, nii se vaan on !

 En oo tyytyväinen mun ylävartaloon, no sitten sille asialle tehää jotain. Heti kun äiti saa palkan, ni se sano että, mennään hakemaan mulle ne urheilu rintaliivit ja vaikka juoksuhousut ja uudet lenkkarit ni pääsen lenkille, wipiiii! :) Ja todellaki aijon käydä vaikka joka päivä juoksu lenkillä ja pidennän niitä matkoja aina sillon ku tuntuu, että nykyne reitti alkaa tuntua liiaki lyhkäseltä :) Ja yritän lopettaa sen turhan napostelun ja syön tietyin väliajoin, niin ettei ole koko aika mielihalua syödä. 

 Syy mistä tä mun itseni tsemppaus tuli, on se, että pelkään tällä ainaisella rutinalla menettäväni läheiset ystävät, vaikka ne haluaakin auttaa ja olla tukena, niin ei ne jokapäivä jaksa kuunnella sitä samaa rutinaa. Tuntuu että toi valitus on syy siihen, minkä takia tunnen etten kuulu enää kaveriporukkaan ja, että olisin jääny yksin. Monia kertoja myös on ollu kun oon itkeny Markolle jotain murheita, ni se on sanonu suoraa, että jos mun ruikutus-asenne ei kohta muutu, ni ei taida suhteestakaan tulla mitään (tä on tapahtunut siis jo kaaauan sitten), koska se ei jaksa kuunnella mun vinkumista, koska ennemmin se kuuntelis mun naurua ja näkis mun hymyilevän ja et olisin se oma ihana positiivinen itseni, koska siitä se mussa enite pitää :)

Eli tämä tyttö ottaa nyt ihan uuden asenteen ja pyrkii eteenpäin elämässä onnellisena ja oppii elämään vaikeimpienkin murheiden kanssa ! :) 

Oon ylpeä tällä hetkellä siitä, että oon pystyny olemaan 3viikkoa ilman tupakkaa, eli lopetus näyttää valoisalta tällä hetkellä ! :)

Bexy kiittää ja kuittaa moido ! :)